sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
31.3.2013
Vieraat lähti ja iski kauhea väsy, kun kellot siirrettiin tänä yönä ja jouduin hermoilla poikien herätystä aamulennolle. Mä olin siis epävarma päivittyykö kännykän kellot uuteen aikaan ja ei ole kun kännyjä tässä kämpässä... No, sain pojat ajoissa kentälle ja sitten yritin ottaa päivänokoset huonolla menestyksellä. Ruoka uuniin kypsymään, kamera kaulaan ja pieni kaupunkikävely. Huomenna lähdetään Sitgesiin jos ilman on hyvä. Ei tässä tänään sen kummempia, Tomi ja Miku on pyöräilemässä...
lauantai 30. maaliskuuta 2013
30.3.2013
Aamulla kävin markkinoilla ostamassa yhden kankaan.
Olen nyt muutaman päivän oikein ärsyyntymiseen asti miettinyt mitä tältä ompelulta oikein haluan...: / olisi niin paljon helpompaa jos olisi selkeä visio mitä haluaa.
Haluan vielä kehittyä ompelijana ja olenkin hakenut jatko-opiskelupaikkaa... mutta mitä sitten?
Toisaalta olisi ihanaa olla itsensä pomo ja perustaa yksin yritys, silloin saisi itse määritellä mitä tekee ja mitä ei (en lyhentäisi verhoja tai housuja...yms. tylsää), vastuu vaan on silloin yksin ja vain itsellä ja se on aika rankkaa ja lomat yms. on vaikea pitää, myös taloudellinen puoli hirvittää siinä, juoksevia kuluja on jokatapauksessa, mitä jos ei tulekaan tuloja?
Sitten jos hakeutuisi toiselle töihin olisi monet asiat niin paljon yksinkertaisempia, mutta taas se taiteellinenvapaus puuttuisi ja se on juuri se miksi ehkä eniten kuitenkin nautin ompelemisesta, luoda jotain kaunista, johon on tyytyväinen. En tiedä saisinko samaa tyydytystä tehdessäni muiden suunnittelemia juttuja joista en välttämättä itse edes pitäisi, vaikka teknisesti osaisin ne toteuttaa miten hyvin tahansa.
Olen niin sosiaalinen, että yksin puurtaminen ei sovi mulle, tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä niin on vaikea saada yhteen ihmisiä joilla on sama maku yhteisen päämäärän tuottamiseksi, jotakuinkin sama palo ja taito tehdä hommia. Toisaalta tunnistan itsessäni myös sen suorittajan ja pomottajan, en välttämättä ole kovin hyvä tiimipelaaja käsitöistä kun on kyse. Vaadin itseltäni paljon ja odottaisin sitä myös muilta, täydellistä antautumista hommiin silloin kun niitä tehdään.
Lisäksi Suomessa ei yrittämistä ole mitenkään kovin helpoksi tehty: /
Nyt saa sit kommentoida! Tää on mun yksinpuhelu/mietintä ja vahvistusta suuntaan jos toiseen teiltä viisailta otan vastaan: )Varsinkin nyt kun puuttuu terapiaystävät läheltä joiden kanssa muuten tulisi pulistua tää juttu selväksi: )
Ja muuten päivään siis kuuluu yhä vieraiden kanssa hengailua. Huomen aamulla heidän kone lähtee kohti Suomea. Mulla jatkuu työt vasta keskiviikkona, kun omistaja on matkoilla ja liike suljettu. Ajateltiin lähtee johonkin viereiseen kaupunkiin junalla, mutta nyt on luvattu sateita lähipäiviksi, joten pitää vähän säiden mukaan elää.
Olen nyt muutaman päivän oikein ärsyyntymiseen asti miettinyt mitä tältä ompelulta oikein haluan...: / olisi niin paljon helpompaa jos olisi selkeä visio mitä haluaa.
Haluan vielä kehittyä ompelijana ja olenkin hakenut jatko-opiskelupaikkaa... mutta mitä sitten?
Toisaalta olisi ihanaa olla itsensä pomo ja perustaa yksin yritys, silloin saisi itse määritellä mitä tekee ja mitä ei (en lyhentäisi verhoja tai housuja...yms. tylsää), vastuu vaan on silloin yksin ja vain itsellä ja se on aika rankkaa ja lomat yms. on vaikea pitää, myös taloudellinen puoli hirvittää siinä, juoksevia kuluja on jokatapauksessa, mitä jos ei tulekaan tuloja?
Sitten jos hakeutuisi toiselle töihin olisi monet asiat niin paljon yksinkertaisempia, mutta taas se taiteellinenvapaus puuttuisi ja se on juuri se miksi ehkä eniten kuitenkin nautin ompelemisesta, luoda jotain kaunista, johon on tyytyväinen. En tiedä saisinko samaa tyydytystä tehdessäni muiden suunnittelemia juttuja joista en välttämättä itse edes pitäisi, vaikka teknisesti osaisin ne toteuttaa miten hyvin tahansa.
Olen niin sosiaalinen, että yksin puurtaminen ei sovi mulle, tarvitsen ihmisiä ympärilleni. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä niin on vaikea saada yhteen ihmisiä joilla on sama maku yhteisen päämäärän tuottamiseksi, jotakuinkin sama palo ja taito tehdä hommia. Toisaalta tunnistan itsessäni myös sen suorittajan ja pomottajan, en välttämättä ole kovin hyvä tiimipelaaja käsitöistä kun on kyse. Vaadin itseltäni paljon ja odottaisin sitä myös muilta, täydellistä antautumista hommiin silloin kun niitä tehdään.
Lisäksi Suomessa ei yrittämistä ole mitenkään kovin helpoksi tehty: /
Nyt saa sit kommentoida! Tää on mun yksinpuhelu/mietintä ja vahvistusta suuntaan jos toiseen teiltä viisailta otan vastaan: )Varsinkin nyt kun puuttuu terapiaystävät läheltä joiden kanssa muuten tulisi pulistua tää juttu selväksi: )
Ja muuten päivään siis kuuluu yhä vieraiden kanssa hengailua. Huomen aamulla heidän kone lähtee kohti Suomea. Mulla jatkuu työt vasta keskiviikkona, kun omistaja on matkoilla ja liike suljettu. Ajateltiin lähtee johonkin viereiseen kaupunkiin junalla, mutta nyt on luvattu sateita lähipäiviksi, joten pitää vähän säiden mukaan elää.
perjantai 29. maaliskuuta 2013
torstai 28. maaliskuuta 2013
28.3.2013
Tänään tuli Milo ja Henri tänne meille viikonlopuksi. Myös äitini ja isäni tulivat, mutta he yöpyvät hotellilla. Tänään ollut siis vaan yleistä seurustelua, joten eipä tästä tämän päiväisestä enempää. Kohta lähdemme vielä vierailemaan lettubaariin. Tiinan oli tarkoitus tulla perheineen, mutta Tiina oli tullut kipeäksi ja he jäivät kotia. Harmi, olisi ollut kiva nähdä. Onneksi Henri lähti silti matkaan.
keskiviikko 27. maaliskuuta 2013
27.3.2013
Pikaraportti:
Tänään olen ommellut ranskalaista saumaa jo niin monta metriä, että olen jo aika haka siinä. Tein erittäin massiivisen helman yhteen hääpukuun. Kuvassa leikkuupöydällä helmaa, siis tuo on pelkkä etukappale, takakappale aina samanlainen. Helman leveys on yhteensä 6metriä. Ja tämmösiä kerroksia tulee 6: vuori, 2 kerrosta henkäyksen ohutta kreppisilkkiä ja 2 kermanväristä tutua ja 1vitivalkoinen tutu. Kaikkiin tuli todella kapeat ranskalaiset sauma. Pussisauma sai olla valmiina noin 3mm. Tuossa yhdessä kuvassa myös valmiiksi koottu hörsymekko. Olen joutunut ompelemaan täällä niin vaikeita kankaita etten olisi ikinä uskoltanut niitä valita omiin töihini. Nyt onneksi olen pakosta joutunut niitä opettelemaan ja nyt luulen ettei semmoista kangasta enään löydy jota en uskoltaisi lähteä työstämään. Olen oppinut erinäiset niksit niiden käsittelyyn: ) Livia on todella hyvin opettanut myös luiden laittoa, jopa rinnan päälle niin että siihen saa hyvän muodon. Tuntuu, että harjoittelu jää silti liian lyhyeen, enään kaksi viikkoa aikaa oppia ja imeä kaikki mahdollinen oppi. Livia on ihana kun haluaa jakaa kaiken oppinsa ja oikein sano että kysy kaikkea mitä haluat oppia niin hän parhaansa mukaan opettaa. Täällä ompelimossa puku pitää tilata puolivuotta aikaisemmin. Sovituksia on noin 3-6 mallista riippuen! Ja kuulemma aina tehdään sovituksessa korjauksia, koska puvun pitää olla täydellinen. Ei ole kuulemma koskaan 9-vuoden aikana ekalla sovituksella täydellistä tullut. Puvut kasataa
n ensimmäiseen aika raakileena, mutta silti aina sovitusvetoketju paikallaan. Täällä on siis valmiit mallit kaupassa kokoa noin 38. Asiakas valitsee näistä kaupassa olevista malleista ja sitten se tehdään asiakkaan mitoilla. Joskus malliin tehdään pieniä muutoksia, esim. eri kangasta tai joku hörsö jätetään pois tms. Uusia malleja tulee vuodessa yleensä 1 tai 2. Mutta useimmat mallit on siis vuodesta toiseen samoja. Myöskään mitään kausia (kesä-, syksy-, talvi- tms.) ei liikkeesä ole vaan samat vaatteet on ympäri vuoden. Näin ollen vältytään myös alennusmyynneiltä ja kausivaihtelulta. Järkevää, sillä käsityöläinen ei kyllä pysty halpavaateketjujen kanssa kilpailemaan hinnoilla tai vaihtuvuudella.
Jee, huomenna saadaan tänne vieraita: )
Tänään olen ommellut ranskalaista saumaa jo niin monta metriä, että olen jo aika haka siinä. Tein erittäin massiivisen helman yhteen hääpukuun. Kuvassa leikkuupöydällä helmaa, siis tuo on pelkkä etukappale, takakappale aina samanlainen. Helman leveys on yhteensä 6metriä. Ja tämmösiä kerroksia tulee 6: vuori, 2 kerrosta henkäyksen ohutta kreppisilkkiä ja 2 kermanväristä tutua ja 1vitivalkoinen tutu. Kaikkiin tuli todella kapeat ranskalaiset sauma. Pussisauma sai olla valmiina noin 3mm. Tuossa yhdessä kuvassa myös valmiiksi koottu hörsymekko. Olen joutunut ompelemaan täällä niin vaikeita kankaita etten olisi ikinä uskoltanut niitä valita omiin töihini. Nyt onneksi olen pakosta joutunut niitä opettelemaan ja nyt luulen ettei semmoista kangasta enään löydy jota en uskoltaisi lähteä työstämään. Olen oppinut erinäiset niksit niiden käsittelyyn: ) Livia on todella hyvin opettanut myös luiden laittoa, jopa rinnan päälle niin että siihen saa hyvän muodon. Tuntuu, että harjoittelu jää silti liian lyhyeen, enään kaksi viikkoa aikaa oppia ja imeä kaikki mahdollinen oppi. Livia on ihana kun haluaa jakaa kaiken oppinsa ja oikein sano että kysy kaikkea mitä haluat oppia niin hän parhaansa mukaan opettaa. Täällä ompelimossa puku pitää tilata puolivuotta aikaisemmin. Sovituksia on noin 3-6 mallista riippuen! Ja kuulemma aina tehdään sovituksessa korjauksia, koska puvun pitää olla täydellinen. Ei ole kuulemma koskaan 9-vuoden aikana ekalla sovituksella täydellistä tullut. Puvut kasataa
tiistai 26. maaliskuuta 2013
26.3.2013
Menin tänään jo yhdeksäksi töihin, niin pääsin sitten jo varttia vaille viisi. Aloimme Livian kanssa kokoomaan hääpukua, valmiiksi leikatuista kankaista. Mutta...asiakas oli siis tulossa klo 13 sovitukseen niin tuli hiukkasen kiire. Livia teki toppia ja minä taas helmahörhellystä, tällä kertaa vähän erillaista. Helmaan tuli seitsemän kerrosta kankaita: varsinainen hamekangas, vuori, 2 sitä baletti harsoa, yksi pilven ohutta silkkiä, yksi semmoista muuta harsoa ja sitten vielä kreppisilkkiä. Kaikkiin noihin tuli pussisaumat. Ommeltiin siis nurjatpuolet vastakkain 5mm päästä, leikattiin saumavarat 2mm:ksi ja sitten silititys ja uusi sauma 5mm:n päähän... ja sitten kun on sitä harsoa niin pitää vielä käyttää sitä silkkipaprua siinä ommeltaessa. Täällä nuo sanoo pussisaumaa ranskalaiseksi saumaksi.
Tein korjaukset takkiin jonka asiakas oli ostanut, mutta se oli ollut liian iso. Nyt täällä on ollut paikallinen harjoittelija Carola, joka on meille leikannut kankaat valmiiksi ja tänään hän oli valmiiksi tehnyt merkkaukset mistä piti pienentää ja hihat lyhentää. Takkiin piti myös lisätä neppareita, yllättävän kauan aikaa menee kun näprää tommosia neppareita kiinni.
Mulla on torstai vapaapäivä, kun Milo, mun vanhemmat ja Tiina perheineen saapuu tänne Barcelonaan. Ja sitten olen 6.4. lauantain korvaavana päivänä töissä. Silloin on muotikuvaukset. Tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan niitä.
Töiden jälkeen tehtiin taas maratoniltakävely. Ensiksi isoon kangaskauppaan ja sitten pitkin poikin, laitan kuvia myös kävelyltä. Iltakävelyllä harmitti ettei ollut kunnon kameraa mukana, vaan pelkkä känny...
Tein korjaukset takkiin jonka asiakas oli ostanut, mutta se oli ollut liian iso. Nyt täällä on ollut paikallinen harjoittelija Carola, joka on meille leikannut kankaat valmiiksi ja tänään hän oli valmiiksi tehnyt merkkaukset mistä piti pienentää ja hihat lyhentää. Takkiin piti myös lisätä neppareita, yllättävän kauan aikaa menee kun näprää tommosia neppareita kiinni.
Mulla on torstai vapaapäivä, kun Milo, mun vanhemmat ja Tiina perheineen saapuu tänne Barcelonaan. Ja sitten olen 6.4. lauantain korvaavana päivänä töissä. Silloin on muotikuvaukset. Tosi mielenkiintoista päästä seuraamaan niitä.
Töiden jälkeen tehtiin taas maratoniltakävely. Ensiksi isoon kangaskauppaan ja sitten pitkin poikin, laitan kuvia myös kävelyltä. Iltakävelyllä harmitti ettei ollut kunnon kameraa mukana, vaan pelkkä känny...
maanantai 25. maaliskuuta 2013
25.3.2013
Tänään tein bodya loppuun. Siinä oli aivan järkyttävän vaikea ommel edessä ja aikani tuskailtuani sain onneksi Livialta apua. Laitan huomenna kuvan siitä valmiista bodysta, en muistanut tänään kuvata. Aamulla kiinnitin samettinauhoja käsin, niiltä osin kun oli luut, ja lanka ompelukoneella katkeili koko ajan. Muutenkin olen tullut siihen tulokseen, että kannattaa maksaa mielummin vähän enemmän jos tarvis, mutta hyvä lanka on paljon kivempi kun halpis katkeileva. Oon niin kyllästymiseen asti laittanut uudestaa, ja aina uudestaan lankaa neulansilmään. Sitten leikkasin bodyyn vuoren ja kiinnitin sen. Täällä laitetaan koko vuorin kangas yläosissa aina kokonaan tukikankaalla. Siis tehdään liimaprässillä levy ja leikataan sitten siitä. Kuulemma yläosat tehdään aina näin. Lisäksi siihen jo valmiiksi tukikankaalla tuettuun kankaaseen laitetaan vielä tukinauha yläreunaan. Myöskin päällikangas oli kokonaan samalla tavalla tuettu, mutta ei sentään sitä tukinauhaa. Joten aika koppura. Tää on kuvaukseen, ei varmaan kovinkaan miellyttävä tuolta alaosasta, joten tuskin kannattaa myyntiin tehdä? Livia teki semmosta ihmeellistä kolmiuloitteista kauluri systeemiä. Kuvaan senkin huomenna. Mallit tuli viideltä ja meillä oli hommat vielä vähän vaiheessa. Sain bodyn siihen vaiheeseen valmiiksi, että piti enään ommella piilopistoilla vuori vetoketjuun, kun työaikana loppui ja Tomi ja Miku odottoli mua ulkosalla. Livia teki sen puolestani. Kiitos vaan Livia taas kerran avustasi! Hän on niin auttavainen ja ihan huipputaitava. Mallit sovittelivat kuvaukseen meneviä vaatteita. En ehtinyt jäädä seuraamaan bodyn sovitusta, mutta todella toivon ettei siihen tule muutoksia, sillä se on niin kokoon kursittu viimeistä piirua myöten, että käytännössä se on karsee homma jos sitä vielä pitää lähtee muuttelee. Huomenna kuulen sitten miten sen kanssa on käynyt. Nyt lähdetään vielä pikaiselle iltakävelylle.
sunnuntai 24. maaliskuuta 2013
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)