En voi uskoa että viimeinen työpäivä täällä on takanapäin: / Aika on mennyt liian nopeasti ja monta juttua olisi ollut vielä opittavana. Tänään tein vielä ihan kunnon kiireisen työpäivän. Aamupäivän tein kukkia hääpukuun, purin eilen kuvauksissa olleet vaatteet ja purkasin vaatteista mallille tehdyt sisäänotot. Kuvauksiin tehdään käsin korjaukset mallin mukaan niin että vaate on oikean kokoinen. Järkevää, sillä olen monesti kauhistellut muotinäytöksissä että osa mallejen kantamista vaatteista on ihan väärän kokoisia, tai siis lähinnä liian isoja koska mallien pituuden takia on pitänyt ottaa suhteessa isompi koko jotta lahkeet ja hiha olisi oikean kokoiset ja sitten ne on vyötäröltä tai rinnuksilta ihan hirveitä muodottomia säkkejä. Kello kolme sain vielä hääpuvun kasattavaksi sovitukseen. Ensimmäiseen sovitukseen proton jälkeen kasataan puku muuten muttei mitään pitsi, eikä muuta harsoo tai semmosta, eli vaan toppi vuorilla ja hame osa, vetoketju laitetaan aina pitkällä pistolla sillä se poistetaan aina sovituksen jälkeen. Olen ainakin oppinut olla pelkäämättä sitä jatkuvaa purkamista, se vaan kuuluu osana ompelijan hommaan.
Silmäkulma kastui kun tuli hyvästien aika. Ruth ja Livia antoi minulle liikkeessä tehdyn paidan. Oikein ihana! Itse olin myös varautunut pienten suomalaisten lahjojen kera. Varsinaisia hyvästejä ei jätetty, koska sekä Livia, että Ruth sanoivat tulevansa Suomeen. Ruth on suunnitellut kesäksi matkaa Viroon, ja mahdollisesti jos matka toteutuu niin tulee Suomeen moikkaamaan. Ja Livia syyskuussa. Itse aion aivan varmasti palata vielä Barcelonaan. Todella tykkään tästä kaupungista, ihanan kansainvälinen tunnelma, upea arkkitehtuuri, ilmasto, ranta, kaupunki jossa osaan liikkua julkisilla loistavasti enkä ole riippuvainen kenenkään autokyydistä, ystävällisiä ihmisiä....
Iltapäivällä tapasin vielä Tiinan lapsineen. Oli kiva nähdä. Valitettavasti emme voineet kovin pitkää olla puistossa kun Tiinan nuorempi lapsi valitteli oloaan ja heidän täytyi lähteä kotiin, oli varmaan tulossa kipeäksi. Tiina vielä käänsi kokonaan työtodistukseni. Aivan mahtavan hyvä, hyvä Minä!!!: )
Kiitos opiskelupaikalleni Omnialle joka mahdollisti tämän!
Olen iloinen että olen saanut kokea tämän kaiken. Ja erityiskiitoksen ansaitsevat myös Tomi ja Miku jotka lähtivät seurakseni, se on helpottanut arkeani kovasti, tyhjä koti olisi ollut aika raskas. Lisää kiitoksia, Milolle joka on itsenäistynyt ja ollut Suomessa yksin kuukauden päivät ilman että olisin joutunut kantamaan huolta hänestä. Ja vanhemmilleni jotka ovat pitäneet Miloa silti silmällä ja ruokkineet, remontoineet meillä, antaneet aina tilannekatsausta miten Suomen päässä sujuu: )
Voin suositella ulkomaan harjoittelupaikaksi ehdottomasti Erase una vez liikettä! En voinut edes uneksia tämmöisestä paikasta ja siitä suuresta vastuusta minkä sain. Pääsin heti ensimmäisestä päivästä lähtien tekemään vaativia asiakastöitä. Opin kuukauden aikana aivan valtavasti. Nyt tuntuu, että tämä on vasta alkua eli odottakaapa vaan, tästä voi tulla vielä jotain!
Kiitos kaikille blogiani lukeneille, on ollut kiva kirjoittaa kun tilasto kertoo että sivuillani on päivittäin vieraillut aika moni. Yhteen kuukauden aikana sivullani on vierailtu 1262 kertaa tähän hetkeen mennessä, aika huippua: )
Joten tämä oli nyt tässä!
Hasta pronto!
maanantai 15. huhtikuuta 2013
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
14.4.2013
Perillä oli aivan mahtava vanha kivirakennus, joka toimii tällä hetkellä ravintolana ja majatalona. Maisemat oli huikeat. Oli kiva nähdä kuvaukset, mutta myös tämä mahtava paikka. Tilasimme aamukahvit ja mutustelimme vähän eväsaamupalojamme. Malli sai meikit naamaansa ja hiukset nutturalle. Puimme Marian ja lähdimme ulos kuvaamaan.
Kuvaukset oli rakennettu sadun Punahilkka ympärille. Ensiksi kuvissa on Punahilkka joka muuttuu sitten sudeksi.
Kuvauksia toisinaan häiritse se että oli sunnuntai, sillä alueella oli paljon ulkoilijoita. Toinen kuvaajista otti valokuvia ja toinen videoi.
Asujen vaihto tapahtui talolla ja siellä aina sitten meikattiin uusiksi yms. Päivän aikana tuli oltua ulkona paljon ja käveltyä. Oli tosi mielenkiintoista nähdä miten kuvakset toimii. Kaikki onneksi puhui edes jonkin verran enkkua joten tuli paljon myös juteltua. Ja hauskaa huomata miten paljon jo ymmärrän heidän puheestaa, nämä puhuu kaikki katalaania. Ymmärrän usein jo mikä on puheenaihe ja yksittäisiä sanoja. Varmaan puolessa vuodessa ymmärtäisi jo suhteellisen hyvin ja vuoden kun olisi varmaan pystyisi jo auttavasti itsekin puhumaan. Toisaalta olen semmoinen, että yritän aina sönköttää maan kieltä, edes niitä muutamia sanoja mitkä opin. Eikä mulla ole mitään paineita siitä äännänkö oikein tai meneekö edes sinne päin. Kyllä muut auttaa, korjaa ja opettaa. Mutta nyt sänky kutsuu niin yritän nyt muutaman kuvan vielä lisätä...
Ja siis musta yksihihainen takki ja musta body mun ompelemia : )
lauantai 13. huhtikuuta 2013
13.4.2013
Viikon ainukainen vapaapäivä. Aurinko on paistanut ja on ollut lämmintä. Aamupäivällä vähäisiä kangasostoksia. Täällä on tosi paljon tekokuitukankaita josta en kovin välitä. Sitten villat ja silkit on ihan Suomen hinnoissa eli alkaen 20e metri aina sitten johonkin 150e metri. Opiskelijalla ei nyt ole ollut kauheesti siis noihin silkkeihin varaa, vaikkakin niin ihania että mieluusti tekisin vaan niistä. Eilenkin kun leikkasin sitä silkki tutua niin oli se pehmeä ja ihan omaa luokkaasa.
Pojat oli monen tunnin pyörälenkillä. Käytiin ulkona syömässä ja lähdettiin taas kävelylenkille kolmeksi tunniksi. Nyt tultiin kämpille, ajattelin tässä alkaa vähän pakkaamaan kun huomenna ja maanantaina on työpäivä niin ei jäisi kaikki tiistaille. Ois kiva jos vikana päiväna ehtisi lähtee viel rantsuun tai muuten viettämään lomapäivää kun ei ole töitä enään silloin. Tiistaina on kuitenkin pakko siivota asunto ja avainten luovutus on puoli viisi.
Ai niin, sain siis selvyyttä työtodistuksestakin muutaman espanjan taitajan avulla. Oikein hyvä, vaikkakaan kielitaito ei ole riittänyt asiakkaiden kanssa suoraan kommunikointiin espanjaksi, no ei varmaan ollut mikään yllätys, ei ainakaan mulle: ) Mutta oli siinä muuten paljon kehuja ja että olen oppinut päivittäin tarvittavia sanoja. Harmitteli että olen vaan niin lyhyen aikaa ja että minusta on ollut paljon hyötyä. Ja huomenna sitten niihin muotikuvauksiin. Lähtö on liikkeen edestä aamulla kello seitsemän, pakkaudumme kahteen autoon ja ajamme johonkin metsään missä tehdään kuvia ja video. Kerron sitten tarkemmin huomenna. Kiva, siellä on siis kaksi mun ompelemaa vaatetta mukana kuvattavissa: )
Pojat oli monen tunnin pyörälenkillä. Käytiin ulkona syömässä ja lähdettiin taas kävelylenkille kolmeksi tunniksi. Nyt tultiin kämpille, ajattelin tässä alkaa vähän pakkaamaan kun huomenna ja maanantaina on työpäivä niin ei jäisi kaikki tiistaille. Ois kiva jos vikana päiväna ehtisi lähtee viel rantsuun tai muuten viettämään lomapäivää kun ei ole töitä enään silloin. Tiistaina on kuitenkin pakko siivota asunto ja avainten luovutus on puoli viisi.
Ai niin, sain siis selvyyttä työtodistuksestakin muutaman espanjan taitajan avulla. Oikein hyvä, vaikkakaan kielitaito ei ole riittänyt asiakkaiden kanssa suoraan kommunikointiin espanjaksi, no ei varmaan ollut mikään yllätys, ei ainakaan mulle: ) Mutta oli siinä muuten paljon kehuja ja että olen oppinut päivittäin tarvittavia sanoja. Harmitteli että olen vaan niin lyhyen aikaa ja että minusta on ollut paljon hyötyä. Ja huomenna sitten niihin muotikuvauksiin. Lähtö on liikkeen edestä aamulla kello seitsemän, pakkaudumme kahteen autoon ja ajamme johonkin metsään missä tehdään kuvia ja video. Kerron sitten tarkemmin huomenna. Kiva, siellä on siis kaksi mun ompelemaa vaatetta mukana kuvattavissa: )
perjantai 12. huhtikuuta 2013
12.4.2013
Viimeisiä viedään. Sain tänään jo työtodistuksenkin, mutta espanjaksi, en ymmärrä mitään. En tiedä iloita vaiko itkeä. En viitsinyt alkaa tivaamaan mitä siinä on, jos jotain ikävää niin se voi olla omistajalla kurja sitä selittää... mutta eiköhän se ihan ok ole. Myöhemmin kun saan sen käännettyä niin kerron sitten. Se on niin epäselvällä käsialalla etten pystynyt edes sanakirjan kanssa siitä saamaan yhtään selvää. Pitää pyytää espanjan taitajia kääntämään. Ja maanantaina tään Barcelonan kaverini Tiinan, voin viimeistään silloin pyytää että hän kertoo mitä siinä on.
Kangasostoksilla mukaani tarttui pehmeää ja kovaa tul- kangasta. Eli muutaman tutun pystyn nyt tekemään ja sitten jotain muuta harsosysteemejä. Täällä Espanjassa on hyvät värivalikoimat noista, ostin ihanaa harmaata, kaunista vanhaa roosaa, viininpunaista ja semmoista olivin vihreään taittuvaa ruskeeta. Huomenna käyn vielä täyttämässä loput tilat matkalaukustani markkinatorin kankailla.
Aamupäivän tein sekalaisia töitä. Pakkailin muotikuvauksiin tulevia vaatteita, harjasin niistä nukat pois, kiinnittelin nappeja yms. Iltapäivän tein leikkuu hommia. Leikkasin silkki tutua ja taftia. Opin taas hyviä niksejä niiden leikkuuseen. Tul leikataan täällä todella monta kerrosta päällekkäin. Yhteensä mun piti siis leikata siitä 31 kpl 17cm:n palaa koko leveydeltä. Ja tafti taas on semmosta, joka helposti lähtee luistamaan paikaltaan, siihen oli sitten taas omat jipponsa.
Asunnon omistajat tulivat tänään käymään. Tosi mukavia ihmisiä. Lupailtiin pitää yhteyttä ja lähetellä kuvia. He miettivät josko tulisi joskus Suomeen. Sen verran tiesi jo että meillä on tuhansia järviä ja suomalaiset tykkää saunasta: )
Ja hienoa, Livia on nyt ehkä tulossa jo syyskuussa Suomeen!
Olen saanut täällä paljon ammatillistaosaamista, kokemuksia, ja ystäviä: ) En olisi voinut kuvitellakaan tätä kuukautta näin antoisaksi.
Kangasostoksilla mukaani tarttui pehmeää ja kovaa tul- kangasta. Eli muutaman tutun pystyn nyt tekemään ja sitten jotain muuta harsosysteemejä. Täällä Espanjassa on hyvät värivalikoimat noista, ostin ihanaa harmaata, kaunista vanhaa roosaa, viininpunaista ja semmoista olivin vihreään taittuvaa ruskeeta. Huomenna käyn vielä täyttämässä loput tilat matkalaukustani markkinatorin kankailla.
Aamupäivän tein sekalaisia töitä. Pakkailin muotikuvauksiin tulevia vaatteita, harjasin niistä nukat pois, kiinnittelin nappeja yms. Iltapäivän tein leikkuu hommia. Leikkasin silkki tutua ja taftia. Opin taas hyviä niksejä niiden leikkuuseen. Tul leikataan täällä todella monta kerrosta päällekkäin. Yhteensä mun piti siis leikata siitä 31 kpl 17cm:n palaa koko leveydeltä. Ja tafti taas on semmosta, joka helposti lähtee luistamaan paikaltaan, siihen oli sitten taas omat jipponsa.
Asunnon omistajat tulivat tänään käymään. Tosi mukavia ihmisiä. Lupailtiin pitää yhteyttä ja lähetellä kuvia. He miettivät josko tulisi joskus Suomeen. Sen verran tiesi jo että meillä on tuhansia järviä ja suomalaiset tykkää saunasta: )
Ja hienoa, Livia on nyt ehkä tulossa jo syyskuussa Suomeen!
Olen saanut täällä paljon ammatillistaosaamista, kokemuksia, ja ystäviä: ) En olisi voinut kuvitellakaan tätä kuukautta näin antoisaksi.
torstai 11. huhtikuuta 2013
11.4.2013
Arghhh.... se kostautu kun piti se jakku koota valmiiksi ilman sovituksia. Täällä siis hääpukuihin ja mekkoihin tehdään niitä protoja ja sovituksia jos jonkinmoisia ja ihmettelinkin kun jakku vetästään valmiiksi siitä vaan... Koulussa kun on nimen omaan opetettu hihojen istutuksen tärkeys ja ekaan sovitukseen jakku kasataan hihat irtonaisina ja ei siis vielä vuoria. No, asiakas oli eilen käynyt sitten sovittamassa ja hihat uusiksi, molemmista sivuista lähes 8cm veke! Käytännössä se pitää purkaa kokonaan, ja kun sametti on mitä on niin se liestyy helposti ja se vuori kanssa. No, irrotin hihat ja merkkasin kavennuskohdat. Toivottavasti joku muu hoitaa sen loppuun, en tiedä jääkö se mulle, ainakin tänään piti vaan purkaa.
Sitten se toinen rimpsumekko jonka viime viikolla tein. Asiakas kävi sitä eilen sovittamassa ja se piti kanssa purkaa. Siinä oli liikaa kangasta ja asiakas ei tykännyt. Tosin Sonia oli piirtänyt kaavat ja leikannut, minä ompelin ja kun Livia näki sen sanoi hän heti että siinä on liikaa kangasta. Kyllä mäkin olin samaa mieltä. No, se meni käytännössä kanssa uusiksi. Tänään purin siitä sen paksun "patella kuminauhan" ja irrotin rimpsun. En tiedä kuka jatkaa...
Maira oli ommellut hameen ja vuorin muutamat kaistaleet vahingossa sekaisin. Joten purkasin myös ne. Sinällänsä lohdullista huomata, että vanhoille konkareille sattuu myös vahinkoja. Mutta kun ne kappaleet oli ohuehkosta valkoisesta hääpukukankaas oli oltava tosi tarkkana sen purkamisen kanssa ettei jää mitään jälkiä, ja ne oli huoliteltu vielä saumurilla. Niin sitten pisto pistolta irrottelin ne väärin menneet kappaleet.
Eli purkuhommiks meni lähes koko päivä. Kyllä taas sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pitää niin paikkansa. On tosi tylsää korjailla virheitä ja tajuta että se työ minkä oli tehnyt oli ihan ilmaan heitettyä aikaa.
On ollut tosi opettavaista olla ompelimossa työharjoittelussa ompelutaitojen suhteen, mutta myös hinnoittelun ja firmanpyörittämisen vinkkelistä. En ole ennen kauheesti tuotteen hinnoittelua ajatellut, mutta tässä on tullut monta uutta juttua jotka pitää huomioida. Esimerkiksi sovituksiin käytetty aika maksaa paljon. Työntekijän palkka juoksee koko ajan ja ei ole harvinaista tulla neljäänkin sovitukseen, ja jos jokainen kestää vaikka puoli tuntia (mikä on aika alakanttiin, kun tuntuu että asiakkaat tykkää itseään aika pitkään ja hartaasti siinä peilin edessä ihastella), se on kaksi tuntia. Jos ajattelee että palkka on vaikka 20 e tunnilta(mikä on ammatti-ihmiselle varmaan todella alakanttiin), siihe kaikki välilliset kulut niin omistaja maksaa 40e tunnilta palkaa, noihin sovituksiin on siis tärvääntynyt jo 80e, pelkkään sovitukseen. Sitten kun ottaa kaikki tuotteen suunnitteluun, kaavoitukseen, materiaalien hankiintaan käytetyn ajan, liikevuokran ja todella sen tuotteen tekemisen kustannukset niin ymmärtää hyvin miksi hääpuvun hinta on helposti se 3000euroa tai miksi mittatilauksena tehty rimpsuhame on 480e. Ja kun noi kaikki kulut ottaa pois niin ei tuo kultakaivos todellakaan ole.
Toisaalta ainakin täällä Espanjassa käsintehdyille ja uniikeille tuotteille on oma asiakaskuntansa. On niitä joilla on rahaa ja halua maksaa käsitöistä. Osalle se voi olla myös eettinen valinta, tietää kuka on sen vaatteen tehnyt ja kenelle palkka siitä menee. Isoissa vaateketjuissa tuskin ompelija saa paljon mitään siitä työstään, rahat menee johdolle ja sijoittajille. Uskon, että se on heille jollain tapaa myös statuskysymys, näitä vaatteita kun ei ole kaikilla. Ne istuvat täydellisesti asiakkaan päällä, mikä tietenkin imartelee vartaloa oli se mimmoinen tahansa. Asiakas voi myös vaikuttaa pukunsa lopputulokseen, valitessaan väriä tai halutessaan jotain muutoksia pukuun. He tuntee että ovat saaneet olla osallisena puvun suunnittelua. Monesti teetetty vaate on pitkäikäinen, harva ompelija edes suostuu tekemään huonosta materiaalista. Ja teetettyä vaatetta on helppo muokata myöhemminkin.
Sunnuntaina on ne muotikuvaukset ja pääsen mukaan: ) Ainoa huono puoli niissä on että on aikanen herätys, sillä tärskyt on liikkeen luona ja aamulla seitsemältä.
Huomenna menen aamulla Livian kanssa kangasostoksille.
Sitten se toinen rimpsumekko jonka viime viikolla tein. Asiakas kävi sitä eilen sovittamassa ja se piti kanssa purkaa. Siinä oli liikaa kangasta ja asiakas ei tykännyt. Tosin Sonia oli piirtänyt kaavat ja leikannut, minä ompelin ja kun Livia näki sen sanoi hän heti että siinä on liikaa kangasta. Kyllä mäkin olin samaa mieltä. No, se meni käytännössä kanssa uusiksi. Tänään purin siitä sen paksun "patella kuminauhan" ja irrotin rimpsun. En tiedä kuka jatkaa...
Maira oli ommellut hameen ja vuorin muutamat kaistaleet vahingossa sekaisin. Joten purkasin myös ne. Sinällänsä lohdullista huomata, että vanhoille konkareille sattuu myös vahinkoja. Mutta kun ne kappaleet oli ohuehkosta valkoisesta hääpukukankaas oli oltava tosi tarkkana sen purkamisen kanssa ettei jää mitään jälkiä, ja ne oli huoliteltu vielä saumurilla. Niin sitten pisto pistolta irrottelin ne väärin menneet kappaleet.
Eli purkuhommiks meni lähes koko päivä. Kyllä taas sanonta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty pitää niin paikkansa. On tosi tylsää korjailla virheitä ja tajuta että se työ minkä oli tehnyt oli ihan ilmaan heitettyä aikaa.
On ollut tosi opettavaista olla ompelimossa työharjoittelussa ompelutaitojen suhteen, mutta myös hinnoittelun ja firmanpyörittämisen vinkkelistä. En ole ennen kauheesti tuotteen hinnoittelua ajatellut, mutta tässä on tullut monta uutta juttua jotka pitää huomioida. Esimerkiksi sovituksiin käytetty aika maksaa paljon. Työntekijän palkka juoksee koko ajan ja ei ole harvinaista tulla neljäänkin sovitukseen, ja jos jokainen kestää vaikka puoli tuntia (mikä on aika alakanttiin, kun tuntuu että asiakkaat tykkää itseään aika pitkään ja hartaasti siinä peilin edessä ihastella), se on kaksi tuntia. Jos ajattelee että palkka on vaikka 20 e tunnilta(mikä on ammatti-ihmiselle varmaan todella alakanttiin), siihe kaikki välilliset kulut niin omistaja maksaa 40e tunnilta palkaa, noihin sovituksiin on siis tärvääntynyt jo 80e, pelkkään sovitukseen. Sitten kun ottaa kaikki tuotteen suunnitteluun, kaavoitukseen, materiaalien hankiintaan käytetyn ajan, liikevuokran ja todella sen tuotteen tekemisen kustannukset niin ymmärtää hyvin miksi hääpuvun hinta on helposti se 3000euroa tai miksi mittatilauksena tehty rimpsuhame on 480e. Ja kun noi kaikki kulut ottaa pois niin ei tuo kultakaivos todellakaan ole.
Toisaalta ainakin täällä Espanjassa käsintehdyille ja uniikeille tuotteille on oma asiakaskuntansa. On niitä joilla on rahaa ja halua maksaa käsitöistä. Osalle se voi olla myös eettinen valinta, tietää kuka on sen vaatteen tehnyt ja kenelle palkka siitä menee. Isoissa vaateketjuissa tuskin ompelija saa paljon mitään siitä työstään, rahat menee johdolle ja sijoittajille. Uskon, että se on heille jollain tapaa myös statuskysymys, näitä vaatteita kun ei ole kaikilla. Ne istuvat täydellisesti asiakkaan päällä, mikä tietenkin imartelee vartaloa oli se mimmoinen tahansa. Asiakas voi myös vaikuttaa pukunsa lopputulokseen, valitessaan väriä tai halutessaan jotain muutoksia pukuun. He tuntee että ovat saaneet olla osallisena puvun suunnittelua. Monesti teetetty vaate on pitkäikäinen, harva ompelija edes suostuu tekemään huonosta materiaalista. Ja teetettyä vaatetta on helppo muokata myöhemminkin.
Sunnuntaina on ne muotikuvaukset ja pääsen mukaan: ) Ainoa huono puoli niissä on että on aikanen herätys, sillä tärskyt on liikkeen luona ja aamulla seitsemältä.
Huomenna menen aamulla Livian kanssa kangasostoksille.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
10.4.2013
Hääpuvun viimeistelyä. Semmosten pienten kukkasten kiinnittämistä ja "päänauhan" letitystä jms. Vakiompelija Maira on palannut eilen äitiyslomalta ja nyt hän on "syrjäyttänyt" minut ompelukonepaikalta. Siis tuolla ei ole kun kaksi konetta. Maira aloittaa jo ennen kahdeksaa ja lähtee sitten ennen neljää pois, jolloin voin siirtyä koneelle. Itse aloitan tästä syystä vasta kymmenltä ja teen käsinompelu ja leikkuu hommia aamupäivän.
Leikkasin kankaat yhteen hääpukuun, kahteen trikoo paitaan ja yhteen tul-hameeseen. Muutaman hyvän leikkuu niksin opin siihen tul kankaan leikkuuseen. Meillä Suomessa käytetään kaavapaperina täysvalkoista paperia. Täällä siinä kaavapaperissa on semmosia merkintöjä. Ja kun tul-kankaasta näkyy läpi pystyy käyttämään kätevästi hyväkseen niitä merkintöjä kun pitää metritolkulla leikata suoria pätkiä tiettyä korkeutta. Muutenkin se on helpompi leikata paperin kanssa. Kaikki ohuen kankaat kannattaa leikata paperin kanssa. En tiedä mistä Suomessa voisi ostaa tota kaavapaperia mitä täällä käytetään. Muutenkin kun täällä kaavoja ei leikata irti vaan vasta kankaan leikkuu vaiheessa leikataan, on mielestäni todella järkevää. Ja päälikankaat ja vuorit leikataan päällekäin.
Koulussa ollaan totuttu hyvään ergonomiaan. Työpaikoilla varmaan hyvin vaihtelevat olosuhteet. Ensimmäisinä päivinä olkapääni kipeyty niin, että ajattelin jo että mennäänkö harjoittelu buranan vai kortisonin voimalla läpi, mutta särky onneksi laantui. Siis työtuoli ei ole mikään säädettävä vaan semmonen kokoontaittuva, vähän niinkuin terassituoli. Niin kädet on jotenkin luonnottoman korkealla. Lamput on niin surkeet, että täällä on kyllä tullut mieleen onko jo ikänäkö yllättänyt... mutta ei, ulkona näen kyllä mainiosti kaikki pienet tuherrukset.
Olen saanut niin paljon hääpukuoppia, että sormet syyhyisi tehdä hääpukua, että nyt jos jollain ystävällä salainen suunnitelma...
Pakkailin tänään vähän kamoja, katsoakseni tarviiko ostaa kankaille uusi matkalaukkukin vai päästäänkö kotiin näillä millä tultiinkin... ehkä pärjätään.
Olen syönyt täällä tosi epäterveellisesti, että sen puolen ainakin hyvä että oleskeluni loppuu täällä. En halua edes mitata vyötärönympärystäni. Lämmintä ruokaa en syö lounaaksi, vaan leipomosta vaan jotain pullia ja leivonnaisia ja cocista, ja illallinen on välillä mitä sattuu... Joten voi, niin ruisleipää ja muutenkin terveellistä ruokaa ja rasvatonta piimää tekee mieli. Ja mustaleima Emmentalia, sitä juustoa parempaa ei ole, vaikka monista juustoista pidänkin, sitä on ikävä.
Leikkasin kankaat yhteen hääpukuun, kahteen trikoo paitaan ja yhteen tul-hameeseen. Muutaman hyvän leikkuu niksin opin siihen tul kankaan leikkuuseen. Meillä Suomessa käytetään kaavapaperina täysvalkoista paperia. Täällä siinä kaavapaperissa on semmosia merkintöjä. Ja kun tul-kankaasta näkyy läpi pystyy käyttämään kätevästi hyväkseen niitä merkintöjä kun pitää metritolkulla leikata suoria pätkiä tiettyä korkeutta. Muutenkin se on helpompi leikata paperin kanssa. Kaikki ohuen kankaat kannattaa leikata paperin kanssa. En tiedä mistä Suomessa voisi ostaa tota kaavapaperia mitä täällä käytetään. Muutenkin kun täällä kaavoja ei leikata irti vaan vasta kankaan leikkuu vaiheessa leikataan, on mielestäni todella järkevää. Ja päälikankaat ja vuorit leikataan päällekäin.
Koulussa ollaan totuttu hyvään ergonomiaan. Työpaikoilla varmaan hyvin vaihtelevat olosuhteet. Ensimmäisinä päivinä olkapääni kipeyty niin, että ajattelin jo että mennäänkö harjoittelu buranan vai kortisonin voimalla läpi, mutta särky onneksi laantui. Siis työtuoli ei ole mikään säädettävä vaan semmonen kokoontaittuva, vähän niinkuin terassituoli. Niin kädet on jotenkin luonnottoman korkealla. Lamput on niin surkeet, että täällä on kyllä tullut mieleen onko jo ikänäkö yllättänyt... mutta ei, ulkona näen kyllä mainiosti kaikki pienet tuherrukset.
Olen saanut niin paljon hääpukuoppia, että sormet syyhyisi tehdä hääpukua, että nyt jos jollain ystävällä salainen suunnitelma...
Pakkailin tänään vähän kamoja, katsoakseni tarviiko ostaa kankaille uusi matkalaukkukin vai päästäänkö kotiin näillä millä tultiinkin... ehkä pärjätään.
Olen syönyt täällä tosi epäterveellisesti, että sen puolen ainakin hyvä että oleskeluni loppuu täällä. En halua edes mitata vyötärönympärystäni. Lämmintä ruokaa en syö lounaaksi, vaan leipomosta vaan jotain pullia ja leivonnaisia ja cocista, ja illallinen on välillä mitä sattuu... Joten voi, niin ruisleipää ja muutenkin terveellistä ruokaa ja rasvatonta piimää tekee mieli. Ja mustaleima Emmentalia, sitä juustoa parempaa ei ole, vaikka monista juustoista pidänkin, sitä on ikävä.
tiistai 9. huhtikuuta 2013
9.4.2013
Aamupäivä meni käsinompelu projekteissa, alavarojen kiinnittelyä yms. Noi käsiompelutyöt vie tosi paljon aikaa, joten eipä niitä massatuotannossa todellakaan ole...
Sitten vuoritin sen eilisen pikku jakun. Tänään lämpötila kohosi +26 vartin verran nautin siitä päivällä, kun kysyin voinko mennä syömään eväät ulos. Ihanan lämmintä.
Pääsin kotiin jo puoli kuusi ja Tomi oli tehnyt ruuan valmiiksi. Pikainen tankkaus ja sitten lähettiin semmoseen hermottoman isoon ostoskeskukseen. Pojat meni elektroniikka kauppoihin ja mä kiertelin vaatekauppoja. Tosin, en ostanut mitään. Kaikki ketjuliikkeet myyvät tosi huonolaatuista polyesteri rytkyä: / Massimo Dutissa oli jotain kivoja ja niillä on yllättävän hyvä laatu ja materiaalit, mutta kun olen nyt työtön opiskelija niin yritän vähän noita menoja katsoa tarkemmin. Olen meinaan menossa perjantaina Livian kanssa kangasostoksille, niin ajattelin säästää rahojani siihen. Toivottavasti kilorajani ei mene yli...
Ja sitten isoja hankitoja on tiedossa... Mun on ihan pakko saada suoraommel teollisuuskone, eli jos jollain tiedossa käytettynä semmosta jostain niin vinkatkaa!!!! Ja silityskeskus kans, mut siitä mä en tiedä mihin mä sen voisin laittaa, et sitä ennen pitää sit saada joku työtila.
Kyllä mä olen iloinen kun saan lähettää Mikun taas kouluun kun tullaan kotiin. Kotikoulu on sujunut hyvin, mutta onhan se mulle ollut aika raskasta joka ilta tarkastaa kaikki sen päivällä tehdyt hommat ja opettaa seuraavan päivän asiat. Miku on kyllä mukisematta joka päivä tehnyt ja paljon huolellisemmin kun yleensä, eli arvostaa hänkin varmaan tätä erityisoikeutta ja on kantanut vastuullisesti hommansa.
Sitten vuoritin sen eilisen pikku jakun. Tänään lämpötila kohosi +26 vartin verran nautin siitä päivällä, kun kysyin voinko mennä syömään eväät ulos. Ihanan lämmintä.
Pääsin kotiin jo puoli kuusi ja Tomi oli tehnyt ruuan valmiiksi. Pikainen tankkaus ja sitten lähettiin semmoseen hermottoman isoon ostoskeskukseen. Pojat meni elektroniikka kauppoihin ja mä kiertelin vaatekauppoja. Tosin, en ostanut mitään. Kaikki ketjuliikkeet myyvät tosi huonolaatuista polyesteri rytkyä: / Massimo Dutissa oli jotain kivoja ja niillä on yllättävän hyvä laatu ja materiaalit, mutta kun olen nyt työtön opiskelija niin yritän vähän noita menoja katsoa tarkemmin. Olen meinaan menossa perjantaina Livian kanssa kangasostoksille, niin ajattelin säästää rahojani siihen. Toivottavasti kilorajani ei mene yli...
Ja sitten isoja hankitoja on tiedossa... Mun on ihan pakko saada suoraommel teollisuuskone, eli jos jollain tiedossa käytettynä semmosta jostain niin vinkatkaa!!!! Ja silityskeskus kans, mut siitä mä en tiedä mihin mä sen voisin laittaa, et sitä ennen pitää sit saada joku työtila.
Kyllä mä olen iloinen kun saan lähettää Mikun taas kouluun kun tullaan kotiin. Kotikoulu on sujunut hyvin, mutta onhan se mulle ollut aika raskasta joka ilta tarkastaa kaikki sen päivällä tehdyt hommat ja opettaa seuraavan päivän asiat. Miku on kyllä mukisematta joka päivä tehnyt ja paljon huolellisemmin kun yleensä, eli arvostaa hänkin varmaan tätä erityisoikeutta ja on kantanut vastuullisesti hommansa.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
8.4.2013
Kiva taas kun oli työpäivä: )
Aamulla pääsin osalliseksi Livian ikuisuusprojekti-mekkoa. Harjoittelija oli ommellut napit yläosaan, mutta ne oli vinksallaan ja sain tehtäväkseni irroittaa ja kiinnittää ne uudestaan.
Ja sitten se kauhumateriaali jota opettaja on sanonut, että älkää tehkö ja monet ompelijat eivät suostu tekemään sitä ollenkaan. Ruthkin aloitti, sinun pitäisi tehdä jakku, mutta se on sitten tosi vaikea kangas, mutta pidän siitä joten se tehdään siitä... Velvet, mikäköhän se ois suomeksi, joku sametti muttei siis se puuvillasametti...Ja tänään jouduin siis itse myös leikkaamaan sen. Ompelu oli mielestäni kuitenkin suhteellisen helppoa. Silittämisessä on omat jipponsa, ei saa siis painaa raudalla ollenkaan. Muuten täällä tehdään niitä sovituksia alvariinsa niin sitä ihmettelen, että hihat kiinnitetään tosta noin vaan. Niitä ei sovitella ollenkaan, vaikka itse koulussa meille on nimenomaan painotettu hihojen asentoa ja sovitusta. Mutta näin. Ja sitten vuoriin. Kun aloin sitä leikata, kysyin teenkö ne pienet muutoksen leikatessa, niin täällä ei oltu kuultu edes moisista. Onneksi mulla oli vuorituksen opiskelumateriaalit mukana. Niitä sitten yhdessä ihmeteltiin ja sekä ompelija, että Ruth kuuli ensimmäistä kertaa että vuoriin kuuluisi tehdä nämä maagiset pikku muutokset.
Täällä on muuten tapana että kaavaa ei leikata leikkuuviivaa pitkin. Vaan noin suurinpiirtein ja sitten se paperi laitetaan kankaan päällä ja samalla leikataan siis sekä kaava, että kangas. Ja varsinkin ohuiden silkkien kanssa on kuulemma paljon helpompi leikata kun samalla leikkaa sen paperin. Ja sitten ihan ohuiden harsokankaiden sekä alla että päällä on paperi kun leikataan.
Vuorikangas ei riittänyt, joten kokosin jakun kankaasta, mutta vuorin kasaaminen jäi huomiselle.
Sitten muutama ranskalainen pussisauma, harson ohueeseen silkkiin, oli tulossa hääpuvun helmaan.
Livia teki drapeerausta tänään koko päivän. Hänellä oli tosi hyvä tekniikka siinä. Silmä tarkkana seurasin sitä myös, jotta osa tarttuisin minunkin päähäni siitä hänen tavastaan. Koulussa ollaan harjoiteltu, mutta hänen tekniikkansa teki minuun vaikutuksen. Odotan että pääsen johonkin työhön sitä kokeilemaan. Mutta myös huomasin, että ammattilaiseltakin pienen yläosan drapeeraminen otti kokonaisen työpäivän.
Kauppaan, kotiin, hellan ääreen ja kohta nukkumaan: )
Aamulla pääsin osalliseksi Livian ikuisuusprojekti-mekkoa. Harjoittelija oli ommellut napit yläosaan, mutta ne oli vinksallaan ja sain tehtäväkseni irroittaa ja kiinnittää ne uudestaan.
Ja sitten se kauhumateriaali jota opettaja on sanonut, että älkää tehkö ja monet ompelijat eivät suostu tekemään sitä ollenkaan. Ruthkin aloitti, sinun pitäisi tehdä jakku, mutta se on sitten tosi vaikea kangas, mutta pidän siitä joten se tehdään siitä... Velvet, mikäköhän se ois suomeksi, joku sametti muttei siis se puuvillasametti...Ja tänään jouduin siis itse myös leikkaamaan sen. Ompelu oli mielestäni kuitenkin suhteellisen helppoa. Silittämisessä on omat jipponsa, ei saa siis painaa raudalla ollenkaan. Muuten täällä tehdään niitä sovituksia alvariinsa niin sitä ihmettelen, että hihat kiinnitetään tosta noin vaan. Niitä ei sovitella ollenkaan, vaikka itse koulussa meille on nimenomaan painotettu hihojen asentoa ja sovitusta. Mutta näin. Ja sitten vuoriin. Kun aloin sitä leikata, kysyin teenkö ne pienet muutoksen leikatessa, niin täällä ei oltu kuultu edes moisista. Onneksi mulla oli vuorituksen opiskelumateriaalit mukana. Niitä sitten yhdessä ihmeteltiin ja sekä ompelija, että Ruth kuuli ensimmäistä kertaa että vuoriin kuuluisi tehdä nämä maagiset pikku muutokset.
Täällä on muuten tapana että kaavaa ei leikata leikkuuviivaa pitkin. Vaan noin suurinpiirtein ja sitten se paperi laitetaan kankaan päällä ja samalla leikataan siis sekä kaava, että kangas. Ja varsinkin ohuiden silkkien kanssa on kuulemma paljon helpompi leikata kun samalla leikkaa sen paperin. Ja sitten ihan ohuiden harsokankaiden sekä alla että päällä on paperi kun leikataan.
Vuorikangas ei riittänyt, joten kokosin jakun kankaasta, mutta vuorin kasaaminen jäi huomiselle.
Sitten muutama ranskalainen pussisauma, harson ohueeseen silkkiin, oli tulossa hääpuvun helmaan.
Livia teki drapeerausta tänään koko päivän. Hänellä oli tosi hyvä tekniikka siinä. Silmä tarkkana seurasin sitä myös, jotta osa tarttuisin minunkin päähäni siitä hänen tavastaan. Koulussa ollaan harjoiteltu, mutta hänen tekniikkansa teki minuun vaikutuksen. Odotan että pääsen johonkin työhön sitä kokeilemaan. Mutta myös huomasin, että ammattilaiseltakin pienen yläosan drapeeraminen otti kokonaisen työpäivän.
Kauppaan, kotiin, hellan ääreen ja kohta nukkumaan: )
sunnuntai 7. huhtikuuta 2013
7.4.2013
Piti vielä lisätä tämän päivän mietteisiin... Olen ajatellut paljon ihmisiä, jotka syystä tai toisesta muuttavat toiseen maahan. Olisi tosi tärkeää, että he työllistyisivät tai saisivat opiskelupaikan heti. Se on ainoa tapa saada helposti luotua kontakteja ja oppia kieltä. Olen iloinen, että mulla on edes auttava enkku, mutta toisaalta sillä on myös se kääntöpuoli, että helposti puhuu sitä eikä opettele maan omaa kieltä. Jotta oikeasti pystyy rakentamaan ihmissuhteita ja olemaan kaikkien kanssa yhteydessä on äärimmäisen tärkeää oppia maan oma kieli. Oman kielisiä ystäviä on tosi kiva nähdä, voi puhua kunnolla ja saa itsensä täysin ymmärrätyksi, mutta siinäkin se huono jos se sitten rajoittaa paikallisiin tutustumista. No, aion jatkossakin puhua Suomeen muuttaneille ulkomaalaisille ystävilleni suomea, vaikka monesti olisi ajoittain helpompi puhua enkkua, mutta toivottavasti he sen ymmärtävät että teen sen vaan heidä omaksi parhaakseen, ainakin tarkoitukseni on hyvä. Ainoa tapa oppia kieltä on sen puhuminen, vaikkakin avustetusti käsimerkein: )
7.4.2013
Aurinkoinen aamu. Tunti puistossa istuskelua, vanhat espanjalaiset papparat tulevat juttelemaan ja vaikka miten selitän etten puhu espanjaa niin ne vaan pölisee ja mä kiltisti nyökkäilen että si, si,vale, vale: ) Sitten aamukahvit ihanassa lämmössä lähi kahvilan terassilla vogueta selaillessa.
Livia laittoi viestiä, että andalusialaiset juhlat alkaneet. Meillä oli tarkoitus mennä yhdessä Tomin ja Mikun kanssa vasta kolmelta, mutta Livia laittoi viestiä että silloin ei varmaan ole enään ruokaa. Joten päätin lähteä yksin, koska poikien pyöräilystä ei oikeesti koskaan tiedä koska ne tulee takaisin. Livia tuli mua metroasemalle Via Julia vastaan poikaystävänsä kanssa. Sitten mentiin juhlapaikalle, plaza lähistöllä jossa soitti bändi ja ihmiset tanssi. Livialla oli tosi paljon tuttuja siellä, kaikki oli ystävällisiä ja mukavia, vaikkakin harva osaa puhua englantia. Syötiin, juotiin, juteltiin, kuunneltiin ja katseltiin bändejä ja tanssijoita. Hyvä päivä, täällä ei kyllä varmaan mun lisäksi turisteja ollut. Ja sain maistella paikallista ruokaa ja juomia, en muista enään niiden nimiä, hyvää oli: ) Muutama kuva myös eiliseltä kävelyltä...
Livia laittoi viestiä, että andalusialaiset juhlat alkaneet. Meillä oli tarkoitus mennä yhdessä Tomin ja Mikun kanssa vasta kolmelta, mutta Livia laittoi viestiä että silloin ei varmaan ole enään ruokaa. Joten päätin lähteä yksin, koska poikien pyöräilystä ei oikeesti koskaan tiedä koska ne tulee takaisin. Livia tuli mua metroasemalle Via Julia vastaan poikaystävänsä kanssa. Sitten mentiin juhlapaikalle, plaza lähistöllä jossa soitti bändi ja ihmiset tanssi. Livialla oli tosi paljon tuttuja siellä, kaikki oli ystävällisiä ja mukavia, vaikkakin harva osaa puhua englantia. Syötiin, juotiin, juteltiin, kuunneltiin ja katseltiin bändejä ja tanssijoita. Hyvä päivä, täällä ei kyllä varmaan mun lisäksi turisteja ollut. Ja sain maistella paikallista ruokaa ja juomia, en muista enään niiden nimiä, hyvää oli: ) Muutama kuva myös eiliseltä kävelyltä...
lauantai 6. huhtikuuta 2013
6.4.2013
Vapaapäivä töistä. Tänään piti olla muotikuvaukset, mutta ne siis peruuntui epävarman sään takia, koska niiden oli tarkoitus olla ulkona. Harmi, olisi ollut hienoa päästä seuraamaan sitä. Viimeinen mahdollisuus siihen on 14.4. silloin on ehkä kuvaukset jos kaikille sopii ja sää sallii (siis kuvaajat, maskeeraajat ja mallit...)
Aamulla herättyämme ajattelimme lähteä Gironaan, mutta lähtömme viivästyi niin myöhäiseksi, että tyydyimme lähimatkailuun. Menimme metrolla Barcelonan reuna-alueille rantaan. Kävelimme sitten siellä, otimme aurinkoa ja löysimme hienoa arkkitehtuuria. Tämä todella on kuin suunniteltu skeittaajille: ) Rakastan näitä hullunkurisia rakennuksia ja maisema-arkkitehtuuria. Mikään ei ole ennalta-arvattavaa ja tylsää. Sää pysyi kuitenkin suhteellisen hyvänä, vaikka tuuli kovasti ja juuri kotiin päästyämme alkoikin sitten sataa.
Ilta sujui ruokakaupassa käyden, pyykkiä pesten ja ruokaa tehdän. Nyt vielä vähän telkkaria ja nukkumaan. Huomenna olemme menossa Livian asuinseudulle johonkin paikallisiin menoihin: ) Tapaamme Livian joskus kahden maissa. Huomenna siitä sitten lisää, en oikein tiedä vielä itsekkään kun en kaikkea ymmärtänyt siitä meidän yhteisestä enkku-espanja-viittoma-kielestä...
Aamulla herättyämme ajattelimme lähteä Gironaan, mutta lähtömme viivästyi niin myöhäiseksi, että tyydyimme lähimatkailuun. Menimme metrolla Barcelonan reuna-alueille rantaan. Kävelimme sitten siellä, otimme aurinkoa ja löysimme hienoa arkkitehtuuria. Tämä todella on kuin suunniteltu skeittaajille: ) Rakastan näitä hullunkurisia rakennuksia ja maisema-arkkitehtuuria. Mikään ei ole ennalta-arvattavaa ja tylsää. Sää pysyi kuitenkin suhteellisen hyvänä, vaikka tuuli kovasti ja juuri kotiin päästyämme alkoikin sitten sataa.
Ilta sujui ruokakaupassa käyden, pyykkiä pesten ja ruokaa tehdän. Nyt vielä vähän telkkaria ja nukkumaan. Huomenna olemme menossa Livian asuinseudulle johonkin paikallisiin menoihin: ) Tapaamme Livian joskus kahden maissa. Huomenna siitä sitten lisää, en oikein tiedä vielä itsekkään kun en kaikkea ymmärtänyt siitä meidän yhteisestä enkku-espanja-viittoma-kielestä...
perjantai 5. huhtikuuta 2013
5.4.2013
Aamulla kun lähdin asunnolta ja kävelin töihin, niin joku huuteli takanani Nora: ) Heh, se oli Livia. Käveltiin yhdessä töihin ja alettiin hommiin. Ensiksi Livia auttoi minut loppuun eilisten rimpsuhameiden kanssa kun mulla oli vaikeuksia kiinnittää se hermoleveä kuminauha. Livia on niin taitava, että onnistui hyvin.
Sitten kuvausvaatteen korjailua mallin mittoihin. Vuorin tekemistä, sovitusproton ompelua....Ompeluksiltaan semmoinen hyvin tavallinen päivä.
Täälä olen oppinut, että purkamista on turha pelätä, se ei ole merkki epäonnistumisesta vaan halusta saada tuote täydelliseksi. Uskomaton määrä mikä täällä tehdää, puretaan ja tehdään uudestaan. Olen joutunut opettelemaan, että lähes aina se mikä on kerran tehty, tehdään vielä pari kertaa uudestaan. Livia on tehnyt nyt yhtä ikuisuus mekkoa varmaan kaksi kuukautta... Aina jotain muutoksia. Olen ollut yleensä toivoton protojen vääntäjä, kun löydän aina jotain paranneltavaa. Viime kuussa oikein iloitsin omasta rohkeudestani kun en tehnyt protoa vaan kävin oikean kankaan kimppuun suorilta käsin. Se onnistui ja olin iloinen, tunsin pääseväni yhden askeleen taas eteenpäin, että tein sen ilman niitä monen monta protoa... Mutta täällä olen taas palannut siihen, että vaikka näillä ihmisillä on vuosien kokemus ne vääntää silti mielettömän määrän noita protoja. Kai se kultainen keskitie tuossakin olisi paras.
Suomesta mulla on rakkaiden lisäksi ikävä: saunaa (ihan hirveesti, oon himo saunoja), ruisleipää, lämmintä kotia(yöllä ja viileinä päivinä asunto on täällä kylmä), omaa sänkyä...noita nyt ainakin
On ollut hauska huomata, että vaikka en osaa espanjaa, niin olen alkanut sitä jo sen verran ymmärtämään että ompelimossa muiden puhuessa joskus jopa ymmärrän mistä aiheesta he puhuvat. Ja joka päivä oppii huomaamattaan jotain uusia sanoja. En osaa kaikkia ompelusanoja edes enkuksi ja olenkin huomannut että puhun nykyään Livian kanssa hassua enkku-espanjaa... Have you seen my tijeras? Shall I put costura here???Kaikista ompelusanoista jotka olen nyt oppinut en edes tiedä onko ne espanjaa, enkkua vai katalaania: ) Me tullaan hienosti toimeen keskenämme vaikkei meillä ole mitään kunnollista yhteistä kieltä, semmosta huonoa enkkua, vähän espanjaa ja paljon viittomia: ) Olen niin onnellinen, että sain Livian mua opastamaan, niin hyvä ja muutenkin ihan huippu tyyppi.
Sitten kuvausvaatteen korjailua mallin mittoihin. Vuorin tekemistä, sovitusproton ompelua....Ompeluksiltaan semmoinen hyvin tavallinen päivä.
Täälä olen oppinut, että purkamista on turha pelätä, se ei ole merkki epäonnistumisesta vaan halusta saada tuote täydelliseksi. Uskomaton määrä mikä täällä tehdää, puretaan ja tehdään uudestaan. Olen joutunut opettelemaan, että lähes aina se mikä on kerran tehty, tehdään vielä pari kertaa uudestaan. Livia on tehnyt nyt yhtä ikuisuus mekkoa varmaan kaksi kuukautta... Aina jotain muutoksia. Olen ollut yleensä toivoton protojen vääntäjä, kun löydän aina jotain paranneltavaa. Viime kuussa oikein iloitsin omasta rohkeudestani kun en tehnyt protoa vaan kävin oikean kankaan kimppuun suorilta käsin. Se onnistui ja olin iloinen, tunsin pääseväni yhden askeleen taas eteenpäin, että tein sen ilman niitä monen monta protoa... Mutta täällä olen taas palannut siihen, että vaikka näillä ihmisillä on vuosien kokemus ne vääntää silti mielettömän määrän noita protoja. Kai se kultainen keskitie tuossakin olisi paras.
Suomesta mulla on rakkaiden lisäksi ikävä: saunaa (ihan hirveesti, oon himo saunoja), ruisleipää, lämmintä kotia(yöllä ja viileinä päivinä asunto on täällä kylmä), omaa sänkyä...noita nyt ainakin
On ollut hauska huomata, että vaikka en osaa espanjaa, niin olen alkanut sitä jo sen verran ymmärtämään että ompelimossa muiden puhuessa joskus jopa ymmärrän mistä aiheesta he puhuvat. Ja joka päivä oppii huomaamattaan jotain uusia sanoja. En osaa kaikkia ompelusanoja edes enkuksi ja olenkin huomannut että puhun nykyään Livian kanssa hassua enkku-espanjaa... Have you seen my tijeras? Shall I put costura here???Kaikista ompelusanoista jotka olen nyt oppinut en edes tiedä onko ne espanjaa, enkkua vai katalaania: ) Me tullaan hienosti toimeen keskenämme vaikkei meillä ole mitään kunnollista yhteistä kieltä, semmosta huonoa enkkua, vähän espanjaa ja paljon viittomia: ) Olen niin onnellinen, että sain Livian mua opastamaan, niin hyvä ja muutenkin ihan huippu tyyppi.
torstai 4. huhtikuuta 2013
4.3.2013
Tänään tein yksin ompelimossa hommia kun Livialla oli vapaapäivä. Tein rimpsuhameita. On tullut ommeltua tänään 30 metriä 5mm levyistä kaksitaitteista helmapäärmettä. Enään en mitään nuppineuloja todellakaan laittele, se menee siitä vaan: )Siis noihin suoriin... Eli ainakin ompelunopeus on kasvanut. Sitten sama 30 metriä pitsin kiinnitystä. Ja sitten tietenkin sitä rypytyssysteemiä. Kun oikein urakalla tekee ja harjoittelee jotain, niin joko siitä todella pitää tai sitten ajattelee etten ehkä koskaan enään halua tehdä tätä. Siihen pussisaumaan oon niin rakastunut, että sitä tulen käyttämään jatkossa tosi paljon. Se on paljon kauniimpi kuin saumurin jälki. Vaikkakin sehän tulee aina vaatteen sisäpuolelle, mutta se on musta niin kaunis: ) Rimpsuista olen saanut varmaan tarpeekseni, niitä en vähään aikaan halua nähdäkkään. Tosin tykkään muutenkin mielummin vähäisestä kankaasta kauniisti tehtynä kuin valtavasta kangasmäärästä, siinä ei oikein näy enään leikkausjipot jms. ne vaan sekoittuu sen valtavan kangasmäärän sekaan. Pitseistä en ole oikeastaan koskaan pitänyt. Ne näyttävät helposti halvoilta, mustapitsi jopa alusvaatteelta. Voisin kuvitella käyttäväni jotain puuvillapitsiä tai käsinvirkattua, mutta noi tekokuituset tehdaspitsit eivät ole mun juttu.
Asiasta ihan kolmanteen...Ihmettelen täällä Espanjassa olevia koiria. Miten ne on koulutettu, kun kaikki koirat käyttäytyy mielettömän hyvin. Koirat, jotka on kytkettyinä ei vedä, eikä hauku. Puistossa, missä koirat saa olla vapaana ei ole aitoja ja se on ihan ajoteiden keskellä. Sama puisto on tarkoitettu myös lapsille, siellä on pingispöydät ja lapset pelaa palloa. Koirat on siellä vapaana, kaikki sulassa sovussa, ei tule nuuhkimaan penkillä olijoita, antaa lasten pelata rauhassa palloa, ja mikä ihmeellistä ne oikeesti pysyy kaikki sillä aitaamattomalla alueella ilman ongelmia. Omistajat istuu penkeillä ja lukee lehtiä. Kauppaan mentäessä ne samaiset koirat odottavat kaupan ulkopuolella autotien lähellä, eikä ne ole missään kiinni, ei ulvo, ne vaan kiltisti istuu. Mikä ihme näillä espanjalaisilla on et niiden koirat on tollasia. Sitten täällä on semmosia koirien ulkoiluttajia, yleensä miehiä. Ne tulee noihin puistoihin niin että niillä saattaa olla 5-6 koiraa ja kaikki vapaana ja kunnolla eikä mitään ihme riuhtomista. En ole koiraihmisiä, mutta usein näkee kun on kävelyllä että jo kaukaa koirien ulkoiluttajat kysyy toisilta voiko tulla lähemmäksi ja onko koira kiltti....Täällä on ihan eri meininki. Ja sitten yleisin koirarotu on täällä ihan varmasti bulldog, niitä on ihan hurjasti täällä.
Heh, ja sitten ostoksiin. Löysin täältä valkoviinejä pillimehuina, tai siis sen kokoisia tetroja 2dl. Voi kun niitä ois Suomessakin, just sopiva määrä kesäretkelle.
Asiasta ihan kolmanteen...Ihmettelen täällä Espanjassa olevia koiria. Miten ne on koulutettu, kun kaikki koirat käyttäytyy mielettömän hyvin. Koirat, jotka on kytkettyinä ei vedä, eikä hauku. Puistossa, missä koirat saa olla vapaana ei ole aitoja ja se on ihan ajoteiden keskellä. Sama puisto on tarkoitettu myös lapsille, siellä on pingispöydät ja lapset pelaa palloa. Koirat on siellä vapaana, kaikki sulassa sovussa, ei tule nuuhkimaan penkillä olijoita, antaa lasten pelata rauhassa palloa, ja mikä ihmeellistä ne oikeesti pysyy kaikki sillä aitaamattomalla alueella ilman ongelmia. Omistajat istuu penkeillä ja lukee lehtiä. Kauppaan mentäessä ne samaiset koirat odottavat kaupan ulkopuolella autotien lähellä, eikä ne ole missään kiinni, ei ulvo, ne vaan kiltisti istuu. Mikä ihme näillä espanjalaisilla on et niiden koirat on tollasia. Sitten täällä on semmosia koirien ulkoiluttajia, yleensä miehiä. Ne tulee noihin puistoihin niin että niillä saattaa olla 5-6 koiraa ja kaikki vapaana ja kunnolla eikä mitään ihme riuhtomista. En ole koiraihmisiä, mutta usein näkee kun on kävelyllä että jo kaukaa koirien ulkoiluttajat kysyy toisilta voiko tulla lähemmäksi ja onko koira kiltti....Täällä on ihan eri meininki. Ja sitten yleisin koirarotu on täällä ihan varmasti bulldog, niitä on ihan hurjasti täällä.
Heh, ja sitten ostoksiin. Löysin täältä valkoviinejä pillimehuina, tai siis sen kokoisia tetroja 2dl. Voi kun niitä ois Suomessakin, just sopiva määrä kesäretkelle.
keskiviikko 3. huhtikuuta 2013
3.4.2013
Töiden piti alkaa jo puoli kymmenen, mutta juuri kun odottelin Liviaa laittoi hän viestin, että avain oli jäänyt kotiin ja hän oli lähtenyt sitä hakemaan. Sovittiin treffit liikkeen eteen varttia yli kymmeneksi. Mitäpä muutakaan silloin voi tehdä, kun mennä ostamaan lehden ja istumaan terassille naama kohti aurinkoa ja juomaan kahvia: )
Tein yhden hääpuvun sovitusproton. Täällä on aika hauskaa, että ompelijat todella vaan ompelee, omistaja ja espanjalainen harjoittelija Carola leikkaavat kankaat ja merkkaa ne. Omistaja myös tekee kaikki siivoushommat ja semmoset, uskomatonta...Täällä opiskelijat eivät kuulemma ole hyviä ompelijoita, siis koneompelijoita ja siksi Carola tosiaan vaan leikkaa, merkkaa ja tekee käsinompeluita.
Hääpuvuista ensimmäiseen sovitukseen tehdään aina proto, sitten siihen sovituksen jälkeen muutokset, sitten taas sovitus. Sen jälkeen kun se on täydellinen aletaan tehdä vasta oikeaa pukua ja sitäkin sovitellaan sitten useampaan kertaan.
Ompelin neuletakin. Täällä ei käytetä saumuria edes neuleissa, kaikkiin tehdään sitä pussisaumaa. Oli hiukkasen hankala ensin sitä tehdä tuommoseen lötköön neulokseen, mutta harjaannuin ja se onnistui ihan hyvin. Ne pitää tehdä todella pienellä saumalla ettei tule liian paksua.
Täällä merkkaukset tehdään merkkilangoin. Ensin ajattelin että ajanhukkaa kun sen voi nopeasti suttasta liidullakin, mutta nyt arvostan suuresti merkkilankoja. Merkkaukset eivät todellakaan ole lankojen kanssa sinnepäin vain ne on just eikä melkein. Esimerkiksi jatkossa varmasti käytän merkkilankaa muotolaskosten kärjissä ja tarkoissa kohdistuksissa.
Ihanaa että työmatka kestää vaan kymmenen minuuttia kävellen. Nautin aina kävellä töihin, ja kotiin.
Pojat saivat pyöräilyseuraa kun työkaverini (Mikun enkunope) mies ja hänen poikansa tulivat Barcelonaan pyöräilemään. Huomenna teen pitkän päivän töitä, ainakin seitsemään, niin kiva että tuo mieskööri on huomennakin lähdössä pyörälenkille.
Tein yhden hääpuvun sovitusproton. Täällä on aika hauskaa, että ompelijat todella vaan ompelee, omistaja ja espanjalainen harjoittelija Carola leikkaavat kankaat ja merkkaa ne. Omistaja myös tekee kaikki siivoushommat ja semmoset, uskomatonta...Täällä opiskelijat eivät kuulemma ole hyviä ompelijoita, siis koneompelijoita ja siksi Carola tosiaan vaan leikkaa, merkkaa ja tekee käsinompeluita.
Hääpuvuista ensimmäiseen sovitukseen tehdään aina proto, sitten siihen sovituksen jälkeen muutokset, sitten taas sovitus. Sen jälkeen kun se on täydellinen aletaan tehdä vasta oikeaa pukua ja sitäkin sovitellaan sitten useampaan kertaan.
Ompelin neuletakin. Täällä ei käytetä saumuria edes neuleissa, kaikkiin tehdään sitä pussisaumaa. Oli hiukkasen hankala ensin sitä tehdä tuommoseen lötköön neulokseen, mutta harjaannuin ja se onnistui ihan hyvin. Ne pitää tehdä todella pienellä saumalla ettei tule liian paksua.
Täällä merkkaukset tehdään merkkilangoin. Ensin ajattelin että ajanhukkaa kun sen voi nopeasti suttasta liidullakin, mutta nyt arvostan suuresti merkkilankoja. Merkkaukset eivät todellakaan ole lankojen kanssa sinnepäin vain ne on just eikä melkein. Esimerkiksi jatkossa varmasti käytän merkkilankaa muotolaskosten kärjissä ja tarkoissa kohdistuksissa.
Ihanaa että työmatka kestää vaan kymmenen minuuttia kävellen. Nautin aina kävellä töihin, ja kotiin.
Pojat saivat pyöräilyseuraa kun työkaverini (Mikun enkunope) mies ja hänen poikansa tulivat Barcelonaan pyöräilemään. Huomenna teen pitkän päivän töitä, ainakin seitsemään, niin kiva että tuo mieskööri on huomennakin lähdössä pyörälenkille.
tiistai 2. huhtikuuta 2013
2.4.2013
Lorvikataripäivä...En ole siis mitään merkittävää saanut aikaiseksi ja liike oli vielä tänään suljettuna niin mulla oli ylimääräinen vapaapäivä. Käytin Mikun parturissa ja sitten näiden pitkien pyhien jälkeistä jääkaapin täydennystä ja ruokien laittoa. Pyykinpesua yms. Kivaa kun pääsee taas huomenna töihin: ) Joten huomenna taas kerron mitä olen oppinut!
maanantai 1. huhtikuuta 2013
1.4.2013
Sitges: )
Aamu oli synkän näköinen, yö oli satanut ja koko päiväksi luvattu enemmän ja vähemmän sateita. Päätimme kuitenkin uhmata sääennusteita ja lähdimme junalla Sitgesiin. Matka kestää sinne noin 45minuuttia. Aivan ihana rantaloma kohde. Kävelimme siellä viisi tuntia. Välillä istuimme auringossa ja nautimme olostamme. Ilma oli mitä hienoin, rohkeimmat kävivät nyt jo siellä uimassa (ei me), lainelautailijoita oli tosi paljon. Illan tullen lähdimme junalla takaisin Barcelonaan. Täällä satoi, olisi kiva tietää millainen ilma täällä sitten on ollut päivällä. Sitges on niin kiva pikku rantapaikka, että suunniteltiin jo että sinne on helppo tehdä joskus syksyllä pidennetty viikonloppu. Juna kulkee suoraan lentokentältä, joten halvat lennot ja jatko junalla, aika helppo ja silti jotenkin aidompi kuin jotkut Kanarian kohteet. Sitges tunnetaan maailmalla homojen suosimana lomakohteena, ja johonkin aikaan vuodesta siellä on heille suunnatut festarit, ehkä ei kannata ihan siihen aikaan mennä. Vaikkakin mulle on jokaisen suuntautuminen ihan sama. Kyllä siellä tosi paljon näkyikin miespareja. Ja sitten taas kuvia...
Olen ollut tyytyväinen, että alkaessani kirjoittaa blogia päätin päivittää tän reissun ajan päivittäin. Välillä ei jaksais, mutta nyt tuoreeltaan muistaa kaikki ja jää tästä sitten muisto itsellekin.
Aamu oli synkän näköinen, yö oli satanut ja koko päiväksi luvattu enemmän ja vähemmän sateita. Päätimme kuitenkin uhmata sääennusteita ja lähdimme junalla Sitgesiin. Matka kestää sinne noin 45minuuttia. Aivan ihana rantaloma kohde. Kävelimme siellä viisi tuntia. Välillä istuimme auringossa ja nautimme olostamme. Ilma oli mitä hienoin, rohkeimmat kävivät nyt jo siellä uimassa (ei me), lainelautailijoita oli tosi paljon. Illan tullen lähdimme junalla takaisin Barcelonaan. Täällä satoi, olisi kiva tietää millainen ilma täällä sitten on ollut päivällä. Sitges on niin kiva pikku rantapaikka, että suunniteltiin jo että sinne on helppo tehdä joskus syksyllä pidennetty viikonloppu. Juna kulkee suoraan lentokentältä, joten halvat lennot ja jatko junalla, aika helppo ja silti jotenkin aidompi kuin jotkut Kanarian kohteet. Sitges tunnetaan maailmalla homojen suosimana lomakohteena, ja johonkin aikaan vuodesta siellä on heille suunnatut festarit, ehkä ei kannata ihan siihen aikaan mennä. Vaikkakin mulle on jokaisen suuntautuminen ihan sama. Kyllä siellä tosi paljon näkyikin miespareja. Ja sitten taas kuvia...
Olen ollut tyytyväinen, että alkaessani kirjoittaa blogia päätin päivittää tän reissun ajan päivittäin. Välillä ei jaksais, mutta nyt tuoreeltaan muistaa kaikki ja jää tästä sitten muisto itsellekin.
sunnuntai 31. maaliskuuta 2013
31.3.2013
Vieraat lähti ja iski kauhea väsy, kun kellot siirrettiin tänä yönä ja jouduin hermoilla poikien herätystä aamulennolle. Mä olin siis epävarma päivittyykö kännykän kellot uuteen aikaan ja ei ole kun kännyjä tässä kämpässä... No, sain pojat ajoissa kentälle ja sitten yritin ottaa päivänokoset huonolla menestyksellä. Ruoka uuniin kypsymään, kamera kaulaan ja pieni kaupunkikävely. Huomenna lähdetään Sitgesiin jos ilman on hyvä. Ei tässä tänään sen kummempia, Tomi ja Miku on pyöräilemässä...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)