Aamulla kun lähdin asunnolta ja kävelin töihin, niin joku huuteli takanani Nora: ) Heh, se oli Livia. Käveltiin yhdessä töihin ja alettiin hommiin. Ensiksi Livia auttoi minut loppuun eilisten rimpsuhameiden kanssa kun mulla oli vaikeuksia kiinnittää se hermoleveä kuminauha. Livia on niin taitava, että onnistui hyvin.
Sitten kuvausvaatteen korjailua mallin mittoihin. Vuorin tekemistä, sovitusproton ompelua....Ompeluksiltaan semmoinen hyvin tavallinen päivä.
Täälä olen oppinut, että purkamista on turha pelätä, se ei ole merkki epäonnistumisesta vaan halusta saada tuote täydelliseksi. Uskomaton määrä mikä täällä tehdää, puretaan ja tehdään uudestaan. Olen joutunut opettelemaan, että lähes aina se mikä on kerran tehty, tehdään vielä pari kertaa uudestaan. Livia on tehnyt nyt yhtä ikuisuus mekkoa varmaan kaksi kuukautta... Aina jotain muutoksia. Olen ollut yleensä toivoton protojen vääntäjä, kun löydän aina jotain paranneltavaa. Viime kuussa oikein iloitsin omasta rohkeudestani kun en tehnyt protoa vaan kävin oikean kankaan kimppuun suorilta käsin. Se onnistui ja olin iloinen, tunsin pääseväni yhden askeleen taas eteenpäin, että tein sen ilman niitä monen monta protoa... Mutta täällä olen taas palannut siihen, että vaikka näillä ihmisillä on vuosien kokemus ne vääntää silti mielettömän määrän noita protoja. Kai se kultainen keskitie tuossakin olisi paras.
Suomesta mulla on rakkaiden lisäksi ikävä: saunaa (ihan hirveesti, oon himo saunoja), ruisleipää, lämmintä kotia(yöllä ja viileinä päivinä asunto on täällä kylmä), omaa sänkyä...noita nyt ainakin
On ollut hauska huomata, että vaikka en osaa espanjaa, niin olen alkanut sitä jo sen verran ymmärtämään että ompelimossa muiden puhuessa joskus jopa ymmärrän mistä aiheesta he puhuvat. Ja joka päivä oppii huomaamattaan jotain uusia sanoja. En osaa kaikkia ompelusanoja edes enkuksi ja olenkin huomannut että puhun nykyään Livian kanssa hassua enkku-espanjaa... Have you seen my tijeras? Shall I put costura here???Kaikista ompelusanoista jotka olen nyt oppinut en edes tiedä onko ne espanjaa, enkkua vai katalaania: ) Me tullaan hienosti toimeen keskenämme vaikkei meillä ole mitään kunnollista yhteistä kieltä, semmosta huonoa enkkua, vähän espanjaa ja paljon viittomia: ) Olen niin onnellinen, että sain Livian mua opastamaan, niin hyvä ja muutenkin ihan huippu tyyppi.
Moi! Koitanpa laittaa kommenttia, jos vaikka onnistuisin. Toi eri kielien ja kulttuurien yhdistyminen on niin kiinnostavaa ja tiedän just mistä kirjoitat. Ihmisillä on niin monia eri tapoja kommunikoida ja saada asiat selvitettyä sanojen lisäksi. Sit ne kaikki erilaiset energiat eri ihmisissä ja paikoissa, ne on ne mistä harvoin kirjoittaa, ne vain elää, tuntee ja muistaa pitkään. Nauti kaikista uusista kokemuksista ja ihmisistä!
VastaaPoista