Aamulla pääsin osalliseksi Livian ikuisuusprojekti-mekkoa. Harjoittelija oli ommellut napit yläosaan, mutta ne oli vinksallaan ja sain tehtäväkseni irroittaa ja kiinnittää ne uudestaan.
Ja sitten se kauhumateriaali jota opettaja on sanonut, että älkää tehkö ja monet ompelijat eivät suostu tekemään sitä ollenkaan. Ruthkin aloitti, sinun pitäisi tehdä jakku, mutta se on sitten tosi vaikea kangas, mutta pidän siitä joten se tehdään siitä... Velvet, mikäköhän se ois suomeksi, joku sametti muttei siis se puuvillasametti...Ja tänään jouduin siis itse myös leikkaamaan sen. Ompelu oli mielestäni kuitenkin suhteellisen helppoa. Silittämisessä on omat jipponsa, ei saa siis painaa raudalla ollenkaan. Muuten täällä tehdään niitä sovituksia alvariinsa niin sitä ihmettelen, että hihat kiinnitetään tosta noin vaan. Niitä ei sovitella ollenkaan, vaikka itse koulussa meille on nimenomaan painotettu hihojen asentoa ja sovitusta. Mutta näin. Ja sitten vuoriin. Kun aloin sitä leikata, kysyin teenkö ne pienet muutoksen leikatessa, niin täällä ei oltu kuultu edes moisista. Onneksi mulla oli vuorituksen opiskelumateriaalit mukana. Niitä sitten yhdessä ihmeteltiin ja sekä ompelija, että Ruth kuuli ensimmäistä kertaa että vuoriin kuuluisi tehdä nämä maagiset pikku muutokset.
Täällä on muuten tapana että kaavaa ei leikata leikkuuviivaa pitkin. Vaan noin suurinpiirtein ja sitten se paperi laitetaan kankaan päällä ja samalla leikataan siis sekä kaava, että kangas. Ja varsinkin ohuiden silkkien kanssa on kuulemma paljon helpompi leikata kun samalla leikkaa sen paperin. Ja sitten ihan ohuiden harsokankaiden sekä alla että päällä on paperi kun leikataan.
Vuorikangas ei riittänyt, joten kokosin jakun kankaasta, mutta vuorin kasaaminen jäi huomiselle.
Sitten muutama ranskalainen pussisauma, harson ohueeseen silkkiin, oli tulossa hääpuvun helmaan.
Livia teki drapeerausta tänään koko päivän. Hänellä oli tosi hyvä tekniikka siinä. Silmä tarkkana seurasin sitä myös, jotta osa tarttuisin minunkin päähäni siitä hänen tavastaan. Koulussa ollaan harjoiteltu, mutta hänen tekniikkansa teki minuun vaikutuksen. Odotan että pääsen johonkin työhön sitä kokeilemaan. Mutta myös huomasin, että ammattilaiseltakin pienen yläosan drapeeraminen otti kokonaisen työpäivän.
Kauppaan, kotiin, hellan ääreen ja kohta nukkumaan: )
Pääsin kuin pääsinkin tänne sivuillesi kommentoimaan! Olipa kiva lukea tätä "päiväkirjaa" ja katsella kuvia. Kun pari vuotta sitten oltiin siellä vajaa viikko, niin tuttujakin paikkoja näkyi kuvissa. Aikamoinen kokemus sulle jää muistoihin, kun takaisin kotiin tulet. Taitaa olla loppuajat siellä jo käsillä. Täällä senkun lunta tulee lisää, niinkuin facesta olet seurannut.
VastaaPoistaMukavaa loppuaikaa ja toivottavasti nähdään ennen kesää, että kuullaan vielä lisää kokemuksistasi! T. Päivi
Enpäs malta odottaa, että pääset näyttämään meillekin näitä pussisauma- ja drapeeraustekniikoita... Oon tosi iloinen että sait niin hyvän harjottelupaikan!
VastaaPoistaHyvä Päivi kun pääsit vihdoinkin!
VastaaPoistaMarika, joo pitää sulle kertoa ja opettaa sitten nää niksit mitä olen täällä oppinut! Seuraavalla viikolla jo nähdään, nopeasti on aika mennyt! Tullaan ti-ke yönä kotiin, jos vaan kykenen niin tarkoitus tulla ke kouluun ainakin joksikin aikaa...